Kirjoittaminen on käsillä ajattelun taito. Käsillä ajattelu aktivoi paljon enemmän aivoja, kuin pelkkä ajattelu.
Rakastan ajatusvihkoja. Ne ovat itselleni paras työkalu ajatusteni selvittelyyn ja itsestäni oppimiseen. En ennen todellakaan ollut kirjoittajaihminen. Lukihäiriö ja rajallinen keskittymiskyky. Aluksi oli erittäin haastavaa saada edes ensimmäistä lausetta paperille. Olin kuitenkin ostanut vihkon, jonka aluksi ajattelin olevan kuntosalin tulosten seurantaan. Koitin aloittaa. Ajatukset löivät tyhjää. Ei tästä tule mitään, ajattelin. Ymmärsin kuitenkin, että kirjoittaminenkin on opeteltavissa oleva taito. Vieläpä erittäin hyödyllinen sellainen.
”Se oli jotain maagista”
Muutamaa viikkoa myöhemmin kerroin ystävälleni identiteettiäni haastaneesta elämänmuutoksesta. Asiassa oli kuitenkin niin monta muuttujaa, että kaivoin tyhjän vihkon repustani selittääkseni kokonaisuuden hänelle kynällä ja paperilla. Ajatusvihkon synty. Se oli jotain maagista. Huomasin, kuinka palaset omassakin päässä loksahtivat kohdalleen. Aloin itsekin hahmottamaan ajatusprosessiani, jonka luulin naiviisti jo ymmärtäneeni. Tunsin tajuntani laajentuvan. Tästä eteenpäin olen pyrkinyt enemmän ja vähemmän säännöllisesti tyhjentämään päätäni paperille.
Mitä sitten kirjoittaa tähän taikapaperiin? Itse kirjoitan ilman mitään valmista rakennetta. Se antaa sopivasti tilaa luovuudelle. Välillä kirjoitan päiväkirjamaisesti, mitä minulle tapahtui, joskus taas mietelauseita, muistiinpanoja esiintyjistä ja YouTube-videoista. Kavereideni kommentteja. En käytä filtteriä ”mitä, jos joku lukee tämän”, sillä ymmärrän, että se rajoittaa pääsemistä itseni ytimeen. Piirränkin välillä vaikka muut eivät Picasson teosta siinä näekään. Itseilmaisuni aihe ja tapa muuttuu, mutta näkökulmani pysyy reflektoivana. Mitä tämä tarkoittaa minun elämässäni, mitä se saa minut tuntemaan ja miksi. ”Miksi” -kysymyksen kysyn viisi kertaa päästäkseni pintaa syvemmälle.
Ajatusvihkon käyttöönotto muutti sisintäni pysyvästi. Ymmärsin, kuinka tärkeää on viettää aikaa omissa ajatuksissaan ja purkaa niitä paperille. Ymmärsin, miksi on tärkeää olla kiinnostunut itsestäni. Ymmärsin, että identiteetti, minäkuvani, ei ole pysyvä käsite, vaan sitä pitää muistaa haastaa jatkuvasti. Milloin viimeksi kokeilit jotain uutta ja huomasit, että tämähän on ihan kivaa. Näiden pohjalta haluankin haastaa sinut kokeilemaan yhtä uutta asiaa tällä viikolla ja kirjoittamaan fiiliksiäsi siitä ylös.
”Mitä menetettävää sinulla on?”
Jos tutkimusmatka itseesi kiinnostaa, kannattaa tutustua Aki Hintsan Voittamisen anatomia ja Mark Mansonin Kuinka olla piittaamatta paskaakaan -kirjoihin.