Työpaikoilla, harrastuksissa tai opiskeluissa olemme usein tekemisissä ihmisten kanssa, joita emme pääse valikoimaan. Se miten suhtaudumme näihin tilanteisiin ja vuorovaikutuksiin muotoutuu koko elämän ajan, mutta yksi merkittävä hyppy on opiskelijan siirtyminen työelämään.
Ryhmätyöt, opintojen oheinen työ tai järjestötoiminnan riennot ovat erinomaisia hetkiä reflektoida omaa tapaansa toimia vuorovaikutustilanteissa. Se, miten sosiaalisiin tilanteisiin sopeutuu ja niissä toimii, on merkittävä osa tulevaa työssä viihtymistä – niin omaa kuin kollegoiden.
Työelämässä ja organisaatioiden kehityksessä näitä ystävyyssuhteita käsitellään kuitenkin perinteisiä tavoitteita tai osaamisen kehitystä harvemmin, mutta koronapandemian myötä vuorovaikutukseen – tai sen hiipumiseen – on kiinnitetty ansaittua huomiota. Voisi jopa sanoa, että toimiva kulttuuri ja vuorovaikutuksen merkitys on vakiinnuttanut itsensä yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä uusien osaajien houkuttelussa sekä oman henkilöstön työhyvinvoinnin varmistamisessa.
Vuorovaikutus on erottamaton osa ihmisen psykologisia perustarpeita ja siten ongelmat vuorovaikutuksessa iskevät suoraan organisaation tehokkuuteen ja tuottavuuteen. Työntekijät, joilla on läheiset työsuhteet, ovat luovempia, motivoituneempia ja yhteistyökykyisempiä. He tuntevat mikä riittää ja mitä heiltä odotetaan ja ovat siten vähemmän alttiita loppuun palamiselle – tai hiljaiselle lopettamiselle (quiet quitting) kuten kesän 2022 muotitermi asiaa kuvaa.
Lopulta oikean ilmapiirin synnyttämisessä on kyse perusasioista, ja me jokainen vaikutamme siihen päivittäin. Hyvät käytöstavat, tervehtiminen sekä sisäpiirien välttäminen ovat vuorovaikutuksen a ja o. Kenellekään ei saa syntyä kokemusta yksinäisyydestä. Jos työntekijä tuntee olevansa irti tiimistään tai muuten kokee ulkopuolisuutta, hyvinvointi ja keskittymiskyky heikkenevät. Lopulta heillä ei riitä kognitiivisia voimia työhön ja yhteisöllisyyteen, koska ne kuluvat yksinäisyyden käsittelyyn.
Vapaaehtoistoiminnassa tai kaveriporukoiden muotoutumisessa kulttuurin luominen ja ylläpito jää helposti yksilöiden harteille, mutta valveutuneissa organisaatioissa tästä tulisi huolehtia kulttuurin tuomilla puitteilla sekä johdon aktiivisella tuella. Työyhteisön rakentaminen onkin organisaatiolle strateginen kysymys – varsinkin muutostilanteissa toimiva kulttuuri voi siivittää muutoksen lentoon, tai sen puute ajaa muutoksen umpikujaan.
Vuorovaikutteinen kulttuuri ja työpaikan ystävyyssuhteet eivät synny sattumalta, vaan vaativat johdon systemaattista työtä, esihenkilöiden vastuunkantoa sekä jokaisen työntekijän sitoutumista työviihtyvyyden luomiseen. Jokainen organisaatio luo omanlaisensa kulttuurin omista lähtökohdistaan, mutta mielestäni seuraavat sosiaalipsykologi Ron Friedmanin mainitsemat suuntaviivat toimivat hyvänä lähtökohtana eri organisaatioille ja ihmisille:
Vaali yhteisiä tavoitteita, kokemus ristiriitaisista tavoitteista ruokkii konfliktitilanteita. Tiimien sisällä tämä tapahtuu usein luontevasti, mutta eri projektien parissa tai eri osastoilla työskenteleville on tärkeää löytää yhteisiä nimittäjiä, jotta työntekijöillä on tunne matkasta kohti yhteisiä tavoitteitaan. Olemme kaikki eri tavalla toimivia ja ajattelevia ihmisiä, mutta parhaimmillaan yhteinen maali sitoo erilaisuudet rikkaudeksi, jolloin erilaisuudet entisestään ruokkivat työtä ja tunnelmaa.
Hyödynnä konfliktitilanteet yhteiseksi kasvuksi. Yksinäisyyden ja irrallisuuden kokemus ruokkii konfliktialttiuttamme, joten erimielisyyksien ilmetessä on syytä käsitellä tilannetta toisen arvostuksen kautta. Erimielisyyksissä ei ole mitään pelättävää, kunhan kumpikin muistaa tuoda esiin, ettei erimielisyydellä ole mitään tekemistä kollegasuhteesi kanssa, vaan se liittyy parhaan ratkaisun löytämiseen.
Etsi toisista yhteisiä piirteitä, mutta tunnista alitajuiset ennakkoluulosi. Teemme jatkuvasti alitajuntamme ja ennakkoluulojemme ohjaamia päätöksiä. Vaarallisuudestaan huolimatta alitajunnallamme on ystävyyssuhteita muodostettaessa tärkeä rooli, sillä etsimme toisista asioita, joihin samaistua. Varsinkin tutustumisvaihe on tärkeä. Siksi uusien henkilöiden aloittaessa tulisi huolehtia, että syntyy tilaisuuksia kertoa puolin ja toisin kiinnostuksen kohteitaan sekä hauskoja yksityiskohtia omalta elämäntaipaleelta – kunhan ne varmasti ovat inklusiivisia ja kaikille samaistuttavia.
Oman kokemukseni perusteella avoimuus, kuuntelu ja mukaan ottaminen ovat parhaat lähtökohdat luoda hyviä suhteita töissä. Hierarkkisuus, klikit ja toisten tapojen kommentointi ovat taas myrkkyä yhteishengelle. Jokaisen tulee saada olla hyväksytty omana itsenään.
Ja samalla lopulta kyse on vain töistä. Jokaisen meistä tulee etsiä merkitykselliset ystävyyssuhteet sieltä mikä itselle on luontevinta. Kaikki eivät halua laulaa karaokea tai osallistua lukupiireihin työkavereiden kanssa. Tosin yhteisillä lounailla käymistä suosittelen lämpimästi – ruoan ääressä jokainen meistä on usein parempi versio itsestään.
Ilari Leskelä
Kirjoittaja on viestintätoimisto Tekirin johtava konsultti, joka syttyy tarinoista, muutoksista sekä pitkien illallisten valmistelusta ja tunnelmasta.
