Nykymaailma ja opiskeluympäristö – näitä kahta asiaa ajatellessa päällimmäisenä saattaa tulla mieleen nopea muutos, ehkä stressi ja jopa sellainen tahti, jossa ei tahdo pysyä perässä. Jatkuva kiire ja hektinen ympäristö luovat vaikutelman siitä, että kaikki tekevät koko ajan jotakin, eikä aikaa saa hetkeäkään hukata. Esimerkiksi täyden lepopäivän ottaminen koulutöiden osalta saattaa tuntua väärältä tai mahdottomalta, sillä silloinhan ei saa koko päivänä aikaan mitään loputonta työmäärää edistävää. Tästä herääkin kysymys; miksi ahdistumme asiasta, jota keho tasaisin väliajoin vaatii? Miksi on niin vaikea levätä, varsinkaan hyvällä omalla tunnolla?
Ihmiset voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan aikaansaamisen osalta. Ensimmäiseksi on niitä, jotka eivät saa esimerkiksi koulutöitä aloitettua, kuin vasta palautuspäivän kolkutellessa ovella tai muuten vaan lykkäävät hoidettavia asioita – he siis järjestävät itsensä tilanteeseen, jossa oma aikaansaamattomuus alkaa ahdistaa, mutta johon ei kuitenkaan tilanteiden toistuvuudesta huolimatta osata tehdä muutosta.
Toiseksi ryhmäksi taas voisi nimetä ne, jotka eivät ole hetkeäkään paikallaan. Heidän on pakko olla koko ajan tekemässä jotakin, oli se sitten koulutyö tai kodin siivoaminen, tärkeintä kuitenkin on se, että saadaan paljon aikaan ja to do -lista etenee. Heidän aikaansaamattomuuden ahdistuksensa taas syntyy siitä, jos he jäävät joko tietoisesti tai tahtomattaan hetkeksi paikoilleen – syntyy siis tilanne, jossa tekemättömyys tuntuu turhalta, tarpeettomalta tai ajan haaskaamiselta.
Kahden ryhmän suurista eroista huolimatta kummassakin tilanteessa tekemättömyys on se, mikä ahdistuksen saa aikaan. Toiset ahdistuvat siitä, että he eivät ole saaneet vapaa-ajallaan tehtyä tiettyjä asioita, kun taas toiset ahdistuvat siitä, että jatkuva suorittaminen on välillä lopetettava. Miksi tämmöisistä asioista oikein stressataan?
Syitä on varmasti monia, mutta ympärillämme pyörivä kiireinen maailma ei varmastikaan ainakaan helpota asiaa. Koulussa saatetaan jatkuvasti puhua suuresta työmäärästä, joka ”ei tekemällä lopu”, sosiaalinen media on täynnä ihmisten kuvia siitä, kuinka viikonloppu käytetään jossakin tapahtumassa tai vaihtoehtoisesti ahkeroidaan koulutöiden parissa – kaikki siis tuntuvat tekevän koko ajan jotakin, eikä kukaan vain ole tai vietä rauhallista koti-iltaa tai -viikonloppua. Siltä se ainakin tuntuu.
Onkin mielenkiintoista ajatella, miksi ihmisten on niin vaikea levätä nimenomaan hyvällä omalla tunnolla. Tämä on ehdottomasti asia, johon yhteiskunnan on pyrittävä tekemään muutosta, sillä tällä tahdilla ylikuormitus voi esimerkiksi opiskelijoiden kohdalla käydä liian suureksi ja loppuunpalamisten määrä kasvaa entisestään. Onneksemme asiaan on otettu kuitenkin jo laajasti kantaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa; palautumisesta puhutaan, ihmisiä ohjeistetaan varaamaan aikaa itselleen ja heitä neuvotaan arjen aikatauluttamisessa. Vapaa-ajan kirjaaminen kalenteriin saattaa tuntua aluksi hassulta, mutta tarkemmin ajatellessa sehän on vain hyvä juttu, sillä silloin kyseiselle ajanhetkelle ei ole muita suunnitelmia ja on niinsanotusti lupa levätä.
Muistetaan siis jokainen huolehtia tehtävälistamme lisäksi myös palautumisesta ja muistuttaa itseämme säännöllisin väliajoin tarkistamaan, onko oma jaksaminen riittävällä tasolla – onhan se todella vaikeaa jaksaa hoitaa tulevia tehtäviä, kun edellisistäkään ei ole ehtinyt palautumaan.