Aloitetaanpa kertauksella.
Todellisuus on subjektiivista. Elämme kukin ikään kuin omassa kuplassamme, jonka läpi tarkastelemme ja tulkitsemme maailmaa. Tämän henkilökohtaisen kuplan rakennuspalikoita ovat muun muassa geenit, elämän varrella kertyneet kokemukset, ajatukset, emootiot, kulttuuri, sosiaaliset normit ja opitut asiat. Kukaan meistä ei siis näe maailmaa objektiivisesti, vaan kuplamme suodattamana. Jos mielesi kaipaa lisämuistutusta todellisuuden subjektiivisuudesta ja kuplavertauksesta, suuntaa blogisarjan ensimmäiseen osaan.
Kuplassa on siis kyse koko ihmismielen toiminnasta. Se jäsentää muun muassa kokemuksemme ja tietomme kokonaisuudeksi, ja ohjaa havainnointiamme, tiedonkäsittelyämme, ajatuksiamme, tunteitamme ja toimintaamme. Kuplan olemassaolo on siis välttämätöntä – ja hyvä niin.
Kupla ei kuitenkaan ole stabiili, vaan se muuttuu jatkuvasti saadessamme uusia kokemuksia ja uutta informaatiota. Voimme myös muuttaa sitä tietoisesti ja tarkoituksella. Muokkaamalla omaa kuplaamme, voimme muokata todellisuuttamme.
Miksi muokata omaa todellisuutta?
Voit kysyä kysymyksen itseltäsi: onko todellisuudessasi jotakin sellaista, joka kaipaa muutosta? Kysymystä voi lähteä pohtimaan tarkemmin kolmesta eri näkökulmasta.
Aloitetaan sinusta itsestäsi. Millainen ihminen olet? Miten ajattelet ja käyttäydyt? Millaista elämäsi on? Oletko onnellinen? Entä ovatko vastauksesi näihin kysymyksiin sellaisia kuin haluaisit niiden olevan? Mikä estää sinua olemasta sellainen ihminen kuin haluaisit olla tai elämästä sellaista elämää kuin haluaisit elää? Jos löydät omasta toiminnastasi sinua häiritseviä tekijöitä, ovatko ne todella osa persoonaasi vai johtuvatko ne jostakin muusta?
Tarkastele seuraavaksi suhteitasi muihin ihmisiin. Koetko ihmissuhteesi merkityksellisiksi ja antoisiksi? Kokeeko toinen osapuoli samoin? Päädytkö helposti konflikteihin tai muihin ihmissuhdeongelmiin? Millainen on yleinen suhtautumisesi muihin ihmisiin? Entä muiden suhtautuminen sinuun? Miten toimintasi vaikuttaa muihin?
Ota viimeiseksi suurennuslasin alle suhteesi muuhun maailmaan. Millainen maailmankuvasi on? Miten suhtaudut erilaisiin ilmiöihin? Miten toimintasi vaikuttaa ympäristöösi? Onko ympäristösi sellainen kuin haluaisit sen olevan?
Pohtiessasi vastauksia näihin kysymyksiin saatoit törmätä asioihin, joihin haluaisit muutosta. Ehkä huomasit joitakin pieniä kehityskohteita, ehkä tarpeen suuremmallekin muutokselle. Ehkä totesit olevasi hyvässä tilanteessa ja tyytyväinen nykyiseen elämääsi. Oli miten oli, kokemuksesi on tässä hetkessä aivan oikea – etene siis sen mukaisesti.
Omaa todellisuutta on hyvä lähteä muokkaamaan silloin, kun on halukas ja valmis muutokseen. Kaivattu muutos voi liittyä mihin elämän osa-alueeseen tahansa ja olla joko sisäinen tai ulkoinen. Joka tapauksessa muutoksen perimmäinen tavoite on kuitenkin oman sisäisen tilan muuttaminen. Esimerkiksi hyvännäköisen vartalon tavoittelemisen taustalla voi olla pyrkimys oman itsetunnon parantamiseen tai oman hyvän olon ja terveyden edistämiseen. Sisäistä tilaa puolestaan voi parhaiten muuttaa työstämällä mielensisäisiä asioita. Toki myös ulkoisia tekijöitä voi pyrkiä muuttamaan, mutta monet niistä ovat oman vaikutuspiirin ulottumattomissa. Etenkin tällaisten tekijöiden kohdalla ainoaksi vaihtoehdoksi jää kääntää katse itseensä ja pyrkiä muuttamaan omaan suhdetta ja suhtautumista ulkoisiin tekijöihin.
Ei ole kuitenkaan helppoa lähteä tekemään muutosta sisältäpäin. Se vaatii halua ja kykyä kohdata itsensä kaikin puolin täysin rehellisesti sekä kyseenalaistaa omia ajatuksia, toimintamalleja ja maailmankuvaa. Kaikille se ei sovi, eikä vaikeissa tilanteissa muutosta kannata lähteä tekemään yksin. Jos kuitenkin koet itsesi halukkaaksi ja valmiiksi, tekstin seuraava osa antaa yhden toimivaksi todetun mallin muutoksen tekemiseen.
Neljä vaihetta todellisuuden muokkaamiseen
Sisäisen muutoksen tekeminen voidaan jakaa karkeasti neljään vaiheeseen. Prosessi auttaa tunnistamaan ja ymmärtämään omia ajatus- ja toimintamalleja sekä sen kautta saamaan aikaan muutosta niissä. Keskity prosessissa yhteen asiaan kerralla.
Vaihe I: Tiedostaminen
Et ole yhtä kuin ajatuksesi ja tunteesi. Niiden takaa löytyy puhdas tietoisuus, joka voi tarkkailla mielensisäistä toimintaa ikään kuin kolmannesta perspektiivistä. Ensimmäisen vaiheen tarkoituksena onkin tarkkailla ja reflektoida omia ajatuksia, tunteita ja käyttäytymistä. Oleellista on kiinnittää huomiota siihen, mitkä niistä toistuvat, millaisissa tilanteissa ja mihin niistä tartut eniten. Älä väheksy edes itsestäänselviltä tai turhilta tuntuvia asioita, vaan pyri ottamaan asiat huomioon sellaisinaan.
Omien ajatusten ja tunteiden tiedostamisessa auttaa niin yksinkertainen asia kuin pysähtyminen. Kokeile siis olla paikoillasi ja pitää mielesi hiljaisena, ja tarkkaile, mitä mielessäsi silloin tapahtuu ja millaisia ajatuksia tai tuntemuksia nousee esiin. Pysähtymiselle ja reflektoinnille tarkoitettujen hetkien lisäksi on hyvä pyrkiä siihen, että omaa tilaa tarkkailee jatkuvasti kaikessa arjen tekemisessä. Se vaatii aluksi keskittymistä, mutta ajan myötä siitä tulee vaivaton ja luonnollinen osa arkea. Oli menetelmä mikä tahansa, oleellista on olla läsnä hetkessä. Jos jäät pohtimaan mennyttä tai tulevaa, nykyhetkestä jotakin jää helposti huomaamatta. Asioiden tiedostamisessa voivat auttaa myös muun muassa päiväkirjan kirjoittaminen sekä keskustelut muiden ihmisten kanssa, palautetta pyytäen ja vastaanottaen.
Tiedostustyötä tehdessäsi voit löytää mihin tahansa liittyviä ja minkä tahansa sävyisiä ajatuksia, tunteita, asenteita, uskomuksia ja käyttäytymismalleja. Ensimmäisenä työstettäviksi on hyvä ottaa sellaisia asioita, jotka ovat toistuvia, selkeästi tiedostettavissa ja merkittävimmin toimintaasi häiritseviä tai rajoittavia. Tällaisiin asioihin on usein sidoksissa muitakin mielensisäisiä malleja, jotka lähtevät purkautumaan suurimman rajoittavan tekijän mukana.
Vaihe II: Jäljittäminen
Toisen vaiheen tavoitteena on selvittää syitä tiedostettujen mielensisäisten mallien taustalla. Tämä tapahtuu kysymällä useita miksi-kysymyksiä ja pohtimalla esimerkiksi mihin informaatioon tai kokemukseen omat ajatukset perustuvat. Ensimmäisenä tiedostettu ajatus, tunne, uskomus tai muu malli on usein vain pintaraapaisu, jonka taustalta voi löytyä jopa vuosien tai vuosikymmenten takaisia vaikuttavia tekijöitä.
Miksi-kysymysten lisäksi on syytä kysyä itseltään, millaisissa tilanteissa toimintamalli toistuu, kuinka usein ja millaisissa tilanteissa se on vuosien varrella toistunut. Etsimällä toimintamalliin liittyviä muistoja ja kokemuksia pitkältä aikaväliltä on mahdollista löytää sen alkupiste eli ensimmäinen tilanne, jossa on herännyt tietty tunne ja syntynyt sitä seuraava toimintamalli. Alkupisteen sekä muiden samankaltaisten tilanteiden löytäminen auttaa näkemään kokonaiskuvan siitä, millainen vaikutus eri tapahtumilla ja omalla toiminnalla on ollut toisiinsa. Ymmärrys puolestaan auttaa seuraavassa vaiheessa eli hyväksymisessä.
Jos olet purkamassa jotakin voimakasta asennetta tai uskomusta, apua voi olla myös sen pohtimisesta, mitä tietoa sinulta puuttuu tai mitä olet jättänyt huomiotta. Esimerkiksi erilaisiin maailman ilmiöihin liittyvät asenteet ja uskomukset voivat perustua puutteelliseen tai heikkolaatuisista lähteistä saatuun tietoon.
Vaihe III: Hyväksyminen
Mitä tahansa oletkaan löytänyt toisessa vaiheessa, seuraavana tavoitteena on hyväksyä asiat sellaisinaan. Se voi vaatia paljonkin asioiden käsittelemistä ja saatat matkalla törmätä taas uusiin kehitettäviin ajatusmalleihin, kuten itsen ja muiden syyllistämiseen. Anna siis käsittelylle aikaa.
Hyväksyminen edellyttää sitä, että ymmärrät koko tapahtumaketjun, mallien toistuvuuden sekä oman ja mahdollisten muiden ihmisten ja tekijöiden roolit. Näet siis erilaisten kokemusten vaikutuksen omiin ajatuksiisi ja käyttäytymiseesi, ja päinvastoin. Hyväksyminen tarkoittaa, ettet kiellä tai vähättele asiaa, syytä itseäsi tai kanna kaunaa muille, tai pyri muuttamaan mennyttä. Sen sijaan voit elää asian kanssa ollen armollinen ja ymmärtäväinen itseäsi ja muita tekijöitä kohtaan. Hyväksymisen seurauksena voit vähitellen päästää asiasta irti ja alkaa muuttaa omaa toimintamalliasi.
Vaihe IV: Uuden mallin opettelu
Neljännessä vaiheessa tapahtuu varsinainen muutos toiminnan tasolla. Tämäkään muutos ei tapahdu hetkessä, vaan se vaatii useita toistoja ja malliin liittyvien tilanteiden kohtaamista kerta toisensa jälkeen. Tarkoituksena on pyrkiä rakentamaan uusia kokemuksia, joissa oma ajattelusi ja toimintasi on erilaista tilanteen tai ympäristön pysyessä ennallaan. Positiiviset kokemukset tällaisista tilanteista vahvistavat uusia mielensisäisiä mallejasi.
Myös takapakit kuitenkin kuuluvat asiaan. Kun huomaat toistavasi vanhaa mallia, hyväksy ajatuksesi ja toimintasi, mutta muistuta samalla itseäsi niiden taustasta ja subjektiivisuudesta sekä siitä, että voit itse vaikuttaa mallin toistumiseen.
Pidä myös mielessä, että muutos on jatkuvaa. Omia mielensisäisiä malleja on oltava valmis haastamaan ja muuttamaan jatkuvasti. Kukaan meistä tuskin tulee niiden suhteen koskaan valmiiksi. Uusia malleja voi opetella myös opiskelemalla, lukemalla uutisia, matkustamalla ja tutustumalla erilaisiin ihmisiin – tai oikeastaan kaikin sellaisin tavoin, jotka poikkeavat omasta normaalistasi. Pyri siis keräämään informaatiota monipuolisesti eri lähteistä avoimin mielin, mutta terveen kriittisyyden mukana pitäen.
Esimerkki elävästä elämästä
Nelivaiheisen prosessin selventämiseksi ja konkretisoimiseksi kerron henkilökohtaisen esimerkin sen käytöstä. Olen hyödyntänyt kyseistä prosessia lukuisien asioiden käsittelyssä, mutta seuraava esimerkki kuuluu aivan ensimmäisten käsiteltävien ja oman elämäni kannalta merkittävimpien joukkoon. Asiaan on ollut sidoksissa myös monia muita ajatus- ja käyttäytymismalleja, joita olen saanut työstettyä samalla.
Kun aloin keskittyä omien ajatusteni, tunteideni ja käyttäytymiseni tarkkailemiseen, huomasin miettiväni jatkuvasti, että muut ihmiset ajattelevat minusta jotakin negatiivista. En tuntenut oloani mukavaksi kuin kaikista läheisimpien ihmisten seurassa ja vietin paljon aikaa yksin. Sain varmuutta tekemällä arjessani pääasiassa sellaisia asioita, joissa olin hyvä, mutta jännitin sellaisten asioiden tekemistä, joissa voisin epäonnistua tai näyttää tyhmältä. Jos sain vähänkään kriittisempää palautetta tai kommentteja muilta ihmisiltä, ne jäivät vaivaamaan pitkiksi ajoiksi. Omassa todellisuudessani muut ihmiset pitivät minusta vain hyvien suorituksieni ja osaamiseni takia, mutta eivät ihmisenä.
Aloin etsiä elämäni varrelta tilanteita, joissa tunne muiden ihmisten negatiivisesta suhtautumisesta sekä sitä seuraavasta ulkopuolisuudesta on ollut kaikista voimakkain. Sellaisia löytyi oikeastaan kaikista elämänvaiheista aina yliopistoaikaan asti. Sekä alakoulussa, yläkoulussa, harrastusporukassa ja sen myötä lukiossa olin ollut ensin osa kaveriporukkaa, mutta jäänyt sitten aina sen ulkopuolelle syystä tai toisesta. Joissakin tilanteissa taustalla oli jokin oma mokani tai “nolo” toimintani, joissakin taas kukaan ei osannut kertoa syytä ulkopuoliseksi jättämiselle. Jatkoin kokemusteni pohtimista vielä edelleen ja löysin vastaavan tilanteen vielä päiväkodistakin, jossa kaksi sen ajan parasta ystävääni lyöttäytyivät yhteen jättäen minut yksin. Olin yllättynyt siitä, kuinka pitkäaikaisesta ja monesti toistuneesta ongelmasta lopulta oli kyse.
Samalla kun jäljitin itse kokemuksia, mietin pidemmälle omaa niiden yhteydessä tapahtunutta käyttäytymistäni. Aina alakoulun tapahtumista alkaen olin pyrkinyt antamaan itsestäni ulospäin todella vahvan kuvan ja sellaisen käsityksen, ettei mikään satuta minua. Monissa tilanteissa olin muita kohtaan kylmä. En ollut aidosti oma itseni tai antanut itsestäni ulospäin juuri muita kuin hyviä kuulumisia – erityisesti onnistumisistani töissä, opinnoissa, harrastuksissa ja eri projekteissa. Päästin harvoja ihmisiä todella lähelle ja vietin aikaa vain kaikista läheisimpien ihmisten kanssa tai yksin. En itse pitänyt yhteyttä juuri keneenkään, koska ajattelin lähinnä häiritseväni muita viesteilläni. Kaikella tällä toiminnalla karkotin ihmisiä kauemmas minusta suojatakseni itseäni. Ymmärsin, että olin itse vaikuttanut ulkopuoliseksi jäämiseen ja vahvistanut ulkopuolista asemaani omalla toiminnallani. Vaikka vaihdoin ympäristöä, jatkoin samanlaista käyttäytymistä ja päädyin yhä uudelleen samanlaisiin tilanteisiin. Tekijöitä oli toki paljon muitakin, mutta en ollut ainoastaan uhrin asemassa.
Kun ymmärsin kokemusteni toistuvuuden ja oman toimintani suhteen siihen, palaset loksahtelivat päässäni kohdilleen. Kokonaiskuvan näkeminen auttoi asioiden hyväksymisessä. Helppoa tai kivaa se ei ollut, vaan työstäminen otti oman aikansa. Vaikeinta oli myöntää omien voimakkaiden käyttäytymismallieni haitallisuus ja samaan aikaan olla itselleni armollinen. Apua oli kuitenkin siitä, että tiesin olevani muutoksen kynnyksellä ja menossa oikeaan suuntaan. Prosessissa opin myös tarkastelemaan uudella tavalla sitä, millaisia toimintamalleja ja niiden taustoilla olevia haasteita muilla tilanteisiin liittyvillä ihmisillä oli. Se auttoi olevaan anteeksiantavaisempi heitä kohtaan.
Vähitellen näiden asioiden purkaminen alkoi näkyä sosiaalisissa tilanteissa. Jos löysin itseni miettimästä, että muut ihmiset ajattelevat minusta jotakin negatiivista, muistutin itseäni tämän ajatuksen taustasta ja subjektiivisuudesta. Toistojen myötä nämä ajatukset hälvenivät merkittävästi ja pystyin olemaan sosiaalisissa tilanteissa entistä rennommin ja enemmän oma itseni. Aloin uskaltaa kokeilla asioita ja epäonnistua, opin nauramaan itselleni ja ymmärsin, ettei minun tarvitse aina yrittää olla vahva. Ajan viettäminen muiden ihmisten kanssa ei tuntunut enää rasitteelta, vaan kohtaamisista ja ihmissuhteista tuli paljon merkityksellisempiä.
Lopuksi
Ihmismieleen kertyy elämän varrella paljon siivottavaa. Jos näemme todellisuuden tämän “sotkun” läpi, se ei ehkä näytä siltä kuin haluaisimme sen näyttävän tai se voisi näyttää. Omaa todellisuutta voi kuitenkin muokata valtavasti työstämällä omia ajatuksia, tunteita, asenteita, uskomuksia ja käyttäytymistä – liittyivät ne sitten mihin asiaan tahansa. Tästä tekstistä opit yhden tavan työstämiseen, mutta tapoja on varmasti yhtä paljon kuin työstäjiäkin. Oli kaipaamasi muutos mikä tahansa, etsi rohkeasti oma polkusi, sitoudu muutokseen ja anna sille aikaa. Uskalla mennä mielessäsi myös sinne, missä on kaikista pimeintä. Lopulta se on kaiken sen arvoista.
Kolmiosaisen blogisarjan ensimmäinen osa käsitteli todellisuuden subjektiivisuutta kuplavertauksen kautta. Seuraava ja viimeinen osa avaa oman todellisuuden muokkaamisen seurauksia monesta eri näkökulmasta.
Tekstin takaa löytyy kaksi tietoisuusnavigaattoria ja itsensä kehittäjää. Katarina Mustonen on markkinointitoimisto Byway Communicationsin luova johtaja ja perustaja sekä muutaman vuoden takainen JES:n hallituslainen ja Spotlight-tiimiläinen. Tekstin sisältöä on ollut suunnittelemassa myös markkinoinnin opiskelija ja nykyisen tiimimme yrityssuhdevastaava Joonas Rämö. Mikäli tekstin teema resonoi ja haluat vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia aiheen tiimoilta, laita rohkeasti viestiä Katarinalle (+358400572126) tai Joonakselle (+358400269664).