Herään maanantaiaamuna herätyskelloon. Unta on takana aivan liian vähän, ja jo valmiiksi väsyneenä lähtö pitkään päivään tuntuu uuvuttavalta. Vilkaisen seinälläni olevaa taulua, joka on varustettu tekstillä: ”Your mind is a powerful thing. When you fill it with positive thoughs, your life will start to change”. Taulu toimii kaikkine kliseineen hyvänä elämänohjeena, ja tapanani onkin lukea teksti harva se päivä.
Onnellisuus on yksi elämämme iänikuisista kysymyksistä. Onnellisuus on päämäärä, jota tavoittelemme enemmän tai vähemmän, tietoisesti tai tiedostamatta.
Mutta mistä onnellisuus syntyy?
50% onnellisuudestamme määräytyy geneettisesti, 10% rakentuu ympäristötekijöistä, kuten ihmissuhteista ja koulutuksesta - ja loput 40% onnellisuudestamme jää itsemme varaan.
Aika jännittävää, eikö? Tätä mieltä on psykologian professori Sonja Lyubomirsky, joka on tutkinut vuosia onnellisuutta. Tarkat prosenttimäärät on toki hankala määrittää, mutta yksi on varmaa: onnellisuus on subjektiivista, ja jokainen kokee sen eri tavalla. Joillakin ihmisillä on kuitenkin paremmat lähtökohdat positiivisiin tuntemuksiin, sillä toisilla meistä on luonnollisesti voimakkaampi taipumus kokea negatiivisia tunteita. Keskittyminen kuitenkin siihen, mihin voimme itse vaikuttaa, voi saada aikaan suuria tuloksia.
Kaikki lähtee liikkeelle ajattelutavastamme. Aivot ovat oppiva elin ja kaikki tunteemme, ajatuksemme ja kokemuksemme muokkaavat aivojen hermostoa. Tutut fraasit ”Think positive” ja ”If you want to be happy, be” eivät mene siis kovin paljoa metsään. Rick Hanson on kirjoittanut kirjan ”Sisäsyntyinen onnellisuus” aivojemme toiminnasta. Hansonin mukaan evoluution myötä aivomme ovat mukautuneet oppimaan huonoista kokemuksista nopeammin kuin hyvistä, sillä se oli eloonjäämisen kannalta välttämätöntä. Koska aivomme on ”ohjelmoitu” reagoimaan negatiiviseen välittömästi ja suhtautumaan positiivisiin asioihin laimeammin, joudumme tekemään enemmän työtä lisätäksemme positiivisia tuntemuksia.
Onnellisuutta… vai jotakin muuta?
Media on täynnä puhetta onnellisuudesta ja onnellisuus alkaa tuntumaan jo loppuun kulutetulta aiheelta. Moni on sanonut, että onnellisuutta ei saavuta ainoastaan tavoittelemalla. Onnellisuus ei tarkoitakaan sitä, että on jatkuvasti iloinen tai hyvällä tuulella.
Kioton yliopiston tutkimuksessa selvisi, että onnellisuus muodostuu aivoissa samalla alueella, joka on yhdistetty tietoisuuteen ja käsitykseen itsestään. Aiemmassa blogitekstissämme käsiteltiin minuutta, ja hyvä itsetuntemus on tärkeä taito. Päämäärättömän onnen sijaan kannattaa tutustua itseensä. Jos ruokit tunnistamiasi vahvuuksiasi ja toteutat itsellesi miellyttäviä asioita sekä annat itsesi nauttia, lisäävät ne kaikki onnellisuuden kipinää, kuin itsestään. Positiivista on se, että onnellisuus on kuin kehä, jota voit ruokkia, ja joka ruokkii myös itse itseään. Hyvästä seuraa lisää hyvää ja Hansonin mukaan positiiviset kokemukset aktivoituvat harjoittelun myötä itsekseen yhä enemmän. Tällöin tyytyväisyys elämään lisääntyy huomaamatta.
Se, miten ajattelet, vaikuttaa toimiisi alitajuntaisesti. Elät yhden ihmisen kanssa läpi elämäsi, ja se olet sinä itse. Kukaan muu ei elä ajatustesi kanssa, olivatpa ne sitten negatiivisia tai positiivisia. Onpa kyse sitten siitä, miten luulet pärjääväsi työhaastattelussa tai välien selvittelyssä kumppanin kanssa, ajattelutapasi vaikuttaa lopputulokseen. Jos määrität itsesi potentiaaliseksi työnhakijaksi, kenellä on hyvät saumat saada työ, olet luultavasti lähempänä työpaikan saamista kuin yhtä taitava henkilö, jolla usko itseensä on heikompi. Sama pätee siihen, miten määrität elämäsi. Jos pysähdyt elämäsi myönteisille asioille ja täytät tietoisesti ajatusvirtaasi positiivisilla asioilla, huomaan pian konkreettista muutosta. Sinulla on valta päättää ajatuksistasi, ja vaikka tunteet tulevat ja menevät, harjoittelun myötä ajatukset vaikuttavat tuntemuksiin.
”Onni on valinta, jonka voi tehdä ja kyky, jota voit kehittää. Voit siis valita, että olet onnellinen ja tehdä sen eteen sitten töitä.”