Search
  • Katarina

Mistä me puhumme, kun puhumme Spotlightista?



Me kaikki tunnemme heitä. Ihmisiä, jotka menevät joka aamu kahdeksaksi töihin tekemään työtä, josta eivät pidä. Ihmisiä, joita motivoi vain maksamaton asunto- tai autolaina sekä viikonlopun lähestyminen. Ihmisiä, jotka töistä tullessaan läsähtävät telkkarin ääreen ja istuskelevat siinä loppuillan tuijottaen jotakin turhanpäiväistä ohjelmaa. Ihmisiä, jotka odottavat koko elämänsä eläkeikää ja sen kynnyksellä katsovat elämäänsä taaksepäin murehtien, miksi en tehnyt elämässäni mitään merkityksellistä. Ihmisiä, jotka eivät koe tuota merkityksellisyyden tunnetta millään elämänsä osa-alueella. Mikko Kalliola kutsuu heitä zombeiksi. Se on osuva nimi.


Myös korkeakouluopiskelijoiden joukosta löytyy jonkin sortin zombeja. Otetaan esimerkiksi kauppatieteiden opiskelijat, koska heidät yhtenä joukkoon kuuluvista tunnen parhaiten. Ensimmäisen vuoden lopussa useat fuksit valitsevat pääaineekseen laskentatoimen, koska ”se työllistää parhaiten” ja "siitä saa hyvää palkkaa". Opintojen edetessä monet pohtivat, että ei tämä laskis nyt kauheasti sytytä. Myöhemmin moni hakee töihin johonkin suureen konsulttifirmaan tai pankkiin, juuri harkitsemattakaan muita vaihtoehtoja. Osalle tämä on se unelmatyö, ja se on oikeasti todella hieno juttu. Mutta että kaikille niille, jotka siihen putkeen hyppäävät? Epäilen. Liian harva uskaltaa unelmoida niistä mahdollisuuksista, joita on sen tavanomaisen putken ulkopuolella – saati sitten tavoitella niitä.


Sitten ovat nämä korkeakouluopiskelijat, jotka vain opiskelevat. Kai hekin ovat jonkin sortin zombeja. He uskovat sokeasti, että opinnot ovat ainoa avain onneen ja antavat täydellisen pohjan työelämään. Niinhän vanha kansa opettaa: ”oppi on koulussa”. He uskovat sokeasti, että jokaisen kurssiarvosanan täytyy olla kiitettävä, ja että ajallaan – tai mieluiten etuajassa – valmistuminen on ainoa vaihtoehto. Älkää ymmärtäkö väärin: opinnot ovat todella tärkeitä ja niihin tuleekin panostaa, suomalainen koulutus on laadukasta, ja korkeakoulutus tutkitusti johtaa parempaan työllistymiseen, sivistää sekä tuo hyvinvointia ja onnellisuutta. Mutta opinnot eivät yksinään tee kenestäkään ammattilaista, eikä kaikkea opi luentosalissa istumalla. Markkinointiviestintätoimisto Kuulun toimitusjohtaja Jonna Muurinen totesi ryhmälle yrityksen toimistolla vierailleita korkeakouluopiskelijoita, ettei ole hyvä tyytyä vain siihen, mitä koulussa on opittu. Aktian pääekonomisti Heidi Schauman mainitsi Kylteripäivillä puheessaan, että kaikki tarvitsevat taitoja, joita koulussa ei opeteta. You heard it.


Ihmisillä on paljon pinttyneitä käsityksiä ja uskomuksia, kuten vaikkapa, että töitä tehdään vain rahan takia tai että vain koulu on oppimista varten. Käsityksemme ja uskomuksemme vaikuttavat elämäämme ja ajatuksiimme, ja sitä kautta myös toisiin ihmisiin. Vasta kumotessamme jonkin vanhentuneen käsityksen, uskomuksen tai ajattelumallin, voimme nähdä todellisemman maailman sekä vapauttaa itsestämme monia voimavaroja ja uusia ulottuvuuksia.


Tartutaan vielä kerran töiden tekemiseen vain rahan takia. Kyberturvallisuusjohtaja Marcus Murray on todennut, että rahan perässä menemisen sijaan tulisi etsiä jotakin, joka on todella lähellä sydäntäsi. Professori Alf Rehn on kehottanut jokaista menemään sitä polkua, johon muut eivät usko. Kun Oulun Kärppien jääkiekkolegenda Ilkka Mikkolalta kysyttiin, miksi huippupelaajat ovat niin hyviä, hän vastasi syynä olevan kova sisäinen palo. Minjon Oy:n toimitusjohtaja Satu Lappalainen kirjoitti LinkedInissä, että tie onnellisuuteen ja menestykseen lähtee siitä, että uskaltaa selvittää, mikä itselle tuo merkityksellisyyden tunnetta arjessa, ja että uskaltaa elää ja rakentaa innostavaa ja merkityksellistä arkea. Ymmärsit varmasti pointin.


Kun me puhumme Spotlightista, me puhumme niin sanottujen zombien herättämisestä sekä omien käsitysten ja uskomusten haastamisesta. Puhumme merkityksellisen elämän rakentamisesta, uskalluksesta unelmoida sekä uskalluksesta toimia unelmiensa eteen. Puhumme oivallusten tekemisestä ja kipinän syttymisestä – kipinän ihmisenä kehittymiseen. Puhumme korkeakouluopiskelijoiden – alasta riippumatta – auttamisesta tämän kaiken kanssa. Puhumme ilmiöstä, emme yksittäisestä tapahtumasta.



Neljä teemaa


Yle julkaisi hiljattain jutun hyvää elämää tutkivasta Frank Martelasta. Martelan mukaan jokaisen tulisi lähteä rakentamaan perustaa elämälleen kahdesta kysymyksestä: mitä haluan elämässäni tehdä ja miten pääsen tavoitteeseeni. Onnellisuus ja elämän arvokkuus puolestaan syntyvät Martelan mielestä yhteydestämme toisiin ihmisiin.


Martelan kysymyksiin vastaaminen vaatii itsensä tuntemista. Yhteydessä toisiin ihmisiin tarvitsemme vuorovaikutusosaamista. Itsensä tunteminen, vuorovaikutusosaaminen sekä kyky ja halu oppia uutta ovat olennaisia tekijöitä myös omien käsitysten ja uskomusten haastamisessa sekä ihmisenä kehittymisessä. Merkitykselliseen elämään pyrkiessä täytyy toisaalta ymmärtää myös tulevaisuutta: miten voimme tulevaisuuden maailmassa elää merkityksellistä elämää ja saavuttaa unelmiamme. Näistä syistä Spotlight keskittyy neljään teemaan, joista saat seuraavaksi pintaraapaisun.


1. Itsetuntemus


Itsetuntemus kuvaa sitä, miten hyvin henkilö tuntee ja ymmärtää oman luonteensa, osaamisensa, käyttäytymisensä, vahvuutensa, rajoituksensa, tunteensa ja motiivinsa.


Itsetuntemus on kaiken ihmisosaamisen perusta. Näin on kirjoittanut LinkedInissä muun muassa psykologi, yrittäjä ja rekrytoinnin ammattilainen Juho Toivola. Mutta miksi Toivola on tätä mieltä? Koska muiden ihmisten ymmärtäminen lähtee itsensä ymmärtämisestä. Koska itsensä tunteminen sekä kyky johtaa ja auttaa itseä ovat edellytyksiä muiden ihmisten objektiiviselle arvioinnille, johtamiselle ja auttamiselle. Samasta aiheesta kirjoitti myös Lauri Eskelinen, näkökulmanaan meille opiskelijoillekin erityisen läheinen työnhaku. Eskelisen mukaan itsensä tunteminen on avain niin hyvän hissipuheen, CV:n tai työhakemuksen kirjoittamiseen, työhaastatteluissa pärjäämiseen kuin myös itsensä myymiseen piilotyöpaikkoihin. Molempien postausten kommenttikentissä työelämän gurut kommentoivat itsetuntemuksen olevan A ja Ö kaikkialla.


2. Oppiminen


Eikös oppimista varten käydä istumassa koulun penkillä? Tarvitseeko tästä vielä erikseen jauhaa vapaa-ajallakin? No todellakin tarvitsee. Ai miksi? Tätä avaa osuvasti Tampereen yliopiston kauppakorkeakoulussa opiskeleva, muun muassa ainejärjestö Boomi ry:n puheenjohtajana viime vuonna toiminut Antti Poikolainen, joka kirjoittaa blogissaan käymästään verkkokurssista Learning How to Learn. Poikolaiselle kurssi oli avannut paitsi sitä, miten oppiminen ihmisten mielissä tapahtuu, myös miten oppimista kannattaisi parhaiten kehittää. Hänelle kurssi oli muistuttanut, että ne ainaiset alleviivaukset, suoraan ratkaisuista opiskelut ja pelkkä kirjan lukeminen eivät olekaan se paras tapa oppia. Poikolaista kuitenkin vihastutti, että mitään näistä opeista ei ole jaettu koko suomalaisen koulutusjärjestelmän läpijuoksun aikana. Osuvin oli blogitekstin viimeinen kommentti: ”Kiitos tämän kurssin tajusin itse, ettei oppiminen todellakaan ole ainoastaan koulutusjärjestelmän niskoilla. Se on vain yksi työkalu muiden joukossa. Informaatioaikakausi on niitä tulvillaan.” Samoilla linjoilla tuntuu olevan Marjaana Toiminen, joka on esittänyt kymmenen teesiä uuden työn syntymisestä, yritysten muutoksesta ja yksilön mahdollisuuksista työn murroksessa. Yksi Toimisen teeseistä kuuluu näin: ”Koulutusjärjestelmämme ei tällaisenaan vastaa työn muutokseen. Alan vaihtamiseen ja ammattitaidon kehittämiseen tarvitaan ripeästi nopeita, käytännöllisiä oppimismahdollisuuksia.” Aamen.


3. Vuorovaikutusosaaminen


Vuorovaikutusosaaminen voidaan määritellä viestintäosaamiseksi, joka käsittää vuorovaikutustaitojen lisäksi kyvyn suunnitella, kontrolloida ja arvioida omaa kielellistä ja nonverbaalista viestintää. Lisäksi vuorovaikutusosaaminen pitää sisällään eettisen ulottuvuuden sekä asenteet, motivaation ja odotukset vuorovaikutusta kohtaan. (Valkonen 2003). Ihmisten väliseen vuorovaikutukseen liittyvällä osaamisella on merkittävä rooli niin työssä, arjessa kuin yhteiskunnassakin.


Pekka Isotaulus ja Hanna Rajalahti korostavat kirjassaan Vuorovaikutus johtajan työssä (2017), ettei vuorovaikutuksen mestariksi synnytä vaan kehitytään. Vuorovaikutusosaaminen ei ole armolahja tai persoonallisuuden piirre, vaan kokoelma tietoja ja taitoja. Niissä kehittyminen vaatii motivaatiota, halukkuutta ja kyvykkyyttä arvioida omaa vuorovaikutusosaamista sekä lähteä tietoisesti kehittämään sitä – mutta kehittyminen todella on mahdollista jokaiselle. Olit sitten kuinka introvertti tahansa.


Vuorovaikutusosaamisessa on kyse myös taidosta analysoida ja selittää vuorovaikutuksessa ilmeneviä asioita tarkasti. Vai kuinka usein huomaat selittäväsi epäonnistunutta tiimityötä “huonoilla henkilökemioilla” tai parisuhteessa tapahtunutta väärinymmärrystä sillä, ettei “tieto siirtynyt” ja päätyvän tämän jälkeen kirvelevään konfliktiin? Oppimisen ja yhteistyön kehittämisen kannalta olisi rakentavampaa lähteä selittämään tilanteita erilaisten palautteenantotapojen, taustalla vaikuttavien olettamuksien tai huolimattoman kuuntelemisen kautta.


4. Tulevaisuuden maailma


Tekoäly, robotit, ilmastonmuutos, puhtaan veden loppumista seuraava World War Water, Suomen huoltosuhteen kriisiytyminen… Tulevaisuuden maailmasta nostetaan usein esiin monenlaisia uhkakuvia. Kun me puhumme tulevaisuuden maailmasta, emme lähde spekuloimaan niitä. Sen sijaan keskitymme tulevaisuuden työhön ja osaamiseen – siihen, mihin me korkeakouluopiskelijat voimme valmistautua jo nyt.


Jälkiteollisen ajan työstä on kirjoittanut muun muassa Esko Kilpi. Kilven mukaan tulevaisuuden työssä korostuu yksilön vastuu omasta työllistymisestä sekä oman elämän hallinnasta. Yksilökeskeisyydestä siirrytään vuorovaikutukseen ja yhdessä ajattelemiseen, ja esimerkiksi työnantajan ja työntekijän sekä asiakkaan ja palveluntarjoajan suhteet muuttuvat entistä symmetrisemmiksi. Luovassa tietotyössä tuottavuus syntyy oppimisen ja sen skaalaamisen kautta, teknologian laajentaessa inhimillistä kyvykkyyttä. Oleellista on myös sisäsyntyinen motivaatio työtä kohtaan: työtä tehdään harrastajan innolla ja paneutumisella.


Työn merkityksellisyyden vaateen nostaa esiin tulevaisuudentutkija Mikko Dufva. Hänen mukaansa taloudellinen hyvinvointi voi tulevaisuudessa syntyä koneiden tekemän työn tuloksena, jolloin ihmiset voivat keskittyä tekemään heille itselleen merkityksellisiä asioita.


Tulevaisuuden osaamistarpeet puhututtavat niin yritysten, koulutustahojen kuin yhteiskunnankin tasolla. Listoja osaamistarpeista on tehty muun muassa Ilmarisen ja Mikko Dufvan toimesta, ja kuultu muun muassa Jyväskylän yliopiston strategiatyön yhteydessä sekä Anita Lehikoisen puheessa KYPÄ:llä. Sekä itsetuntemus, oppiminen että vuorovaikutusosaaminen löytyvät useammalta listalta tulevaisuuden tärkeimpien työelämätaitojen joukosta. Oppimiseen liittyen on puhuttu erityisesti metaoppimisesta eli oppimaan oppimisesta, sekä elinikäisestä oppimisesta eli vapaaehtoisesta, läpi elämän tapahtuvasta oppimisesta itsensä kehittämiseksi sekä laajemman ymmärryksen hankkimiseksi. Näiden lisäksi osaamistarpeiden listoilta löytyvät muun muassa poikkitieteellinen tietämys, kriittinen ajattelu, luovuus, kokonaisvaltainen hyvinvointi, itseohjautuvuus sekä kyky joustavuuteen.


Filosofi, yritysvalmentaja ja kirjailija Esa Saarinen avaa nettisivuillaan nykyaikaa näin: ”Elämme vuorovaikutusaikakautta, jossa kova ammattiosaaminen ei enää ole onnistumisen tae. Menestys edellyttää inhimillistä osaamista ja tunnetaitoja, kokonaisuuden tajua ja yksityiskohtien ymmärrystä. Väkevimmät läpimurrot syntyvät erilaisten ihmisten yhteenliittymistä, joiden perustana on aito kohtaaminen ja luottamus. Johtajan tehtävänä on luoda kulttuuri, jossa on tilaa luoville, intohimoa tekemiseen tunteville osaajille.” Kaikki Spotlightin teemat kiteytyvät tähän.


Nämä ajatukset vaikuttavat jo nyt


Spotlightin ydintiimi aloitti toimintansa viime vuoden puolella ja muu tiimi hyppäsi kelkkaan helmikuun alussa – ja muutama vielä myöhemmin. Mukaan projektiin on päätynyt useita ihmisiä, jotka ovat erittäin kiireisiä muiden vastuutehtävien ja opintojen kanssa, mutta ovat silti antaneet parastaan Spotlightin eteen. Ajatukset ovat vieneet täysin mukanaan monia – mukaan lukien itseni. Sanoin pitkään lähteväni mukaan vain graafikoksi, mutta kappas kummaa, löysin itseni istumasta jokaisessa viestintätiimin kokouksessa ja pohtimasta päivästä toiseen Spotlightin teemoja. Yksi mattimyöhäisenä mukaan liittynyt ei ollut halunnut mukaan, koska hommasta ei makseta mitään. Teemoistamme kuultuaan ja keskusteltuaan hän on kuitenkin ollut täysillä mukana myyntitiimissä – ilmaiseksi. Samalla tavalla ovat innostuneet jo työelämässä olevat ammattilaiset, kuten Mikko Kalliola ja Hermanni Hyytiälä.


18 hengen porukalla olemme paitsi vieneet projektia eteenpäin, myös oppineet yhdessä uutta ja keskustelleet Spotlightin teemoista. Olemme käyneet läpi monia asioita, joita meistä moni ei ole aiemmin ole edes tullut ajatelleeksi. Yksi näistä asioista on ollut itsemyötätunto, josta kuuntelimme ja keskustelimme lähes parin tunnin ajan eräänä maanantai-iltana. Saimme aikaiseksi avointa keskustelua ajattelutavoistamme ja aiemmista kokemuksistamme, mutta ennen kaikkea myös muutosta käsityksiimme. Monet tiimiläiset, jotka tavallisesti tekevät asioita sen enempää miettimättä, ovat alkaneet pohtia itseään ja käyttäytymistään syvällisemmän, ja uskaltaneet myös puhua ääneen omista ajatuksistaan. Osa on vienyt ajatuksia jo tiimin ulkopuolelle: yhden tiimiläisen tyttöystävä innostui aloittamaan itsensä kehittämisen lukemalla ja toisen äiti uskalsi vaihtaa toisaalle tutusta työpaikasta, jossa hän ei täysin viihtynyt.


Päätyminen mukaan Spotlightiin on ollut yksi parhaista asioista, mitä itselleni on aikoihin tapahtunut. Vaikka olen aina tehnyt asioita kovalla draivilla, Spotlightin myötä olen löytänyt siitä vielä aivan uuden tason. Kandihaastatteluja tehdessäni tai erilaisten inspiroivien puhujien presentaatioita kuunnellessani huomaan jatkuvasti poimivani pointteja Spotlightia varten ja miettiväni, miten voin hyödyntää kuulemiani asioita projektin edistämiseksi. Saan Spotlightin eteen työskentelystä sekä sen teemoista ja niihin liittyvistä keskusteluista uskomattoman paljon energiaa ja hyvää oloa jokaiseen päivään. Suurin muutos kuitenkin on ollut muutaman kuukauden aikana kasvanut vahva usko siihen, että voin todella tehdä elämässäni minulle merkityksellisiä asioita minulle merkityksellisellä tavalla jo nyt. Tämän oivalluksen seurauksena en käyttänyt aikaani kesätöiden etsimiseen, vaan päätin luoda itse oman työni. Enpä olisi vuodenvaihteessa uskonut valitsevani niin.


Mitä jos nämä ajatukset saataisiin leviämään vielä suuremmin tiimimme ulkopuolelle? Siihen me pyrimme.


Oletko sä valmis sytyttämään oman kipinäsi?



Lähteet:

445 views
  • White Facebook Icon
  • White Instagram Icon
  • White LinkedIn Icon

SPOTLIGHT JYVÄSKYLÄ

OTA YHTEYTTÄ:

Projektipäällikkö Janica Järvinen

janica.jarvinen@spotlightjkl.fi

© Jyväskylä Entrepreneurship Society 2018