Pieneltä kylältä Posiolta kotoisin oleva Katariina Kummala ei osannut unelmoida suuria. Hän soitti pianoa omaksi ilokseen sen sijaan, että olisi haaveillut ammattilaisen urasta. Ammattilainen hänestä kuitenkin tuli - niin muusikkona kuin monessa muussakin. Vaikka Katariina ei haaveilijatyyppiä ole, kulkee hän intuitionsa ja kunnianhimojensa johdattamana. Tänään puhumme unelmista ja heittäytymisestä tuntemattomaan. Puhumme myös siitä, kuinka mikään ei ole merkityksetöntä ja turhaa, jos siitä itse nauttii. Puhumme rohkeudesta elää - elää tässä hetkessä.
Koko elämä edessä! Mikä siunaus ja ahdistus.
Koko elämä edessä! Mikä siunaus ja ahdistus. Monella nuorella aikuisella on paineet tehdä ne oikeat ratkaisut, jotta elämästä saisi kaiken irti. Onkohan olemassa "sitä oikeaa" - ja nyt tarkoitan sitä yhtä oikeaa polkua elämässä ja siihen johtavia ”oikeita” päätöksiä?
Katariinan polkuja kuunnellessa epäilys hälvenee. Hän on ehtinyt omistautua elämässään erilaisille asioille: Aiemmin hän oli keikkaileva muusikko, ja musiikille hänen sydämensä sykkii vieläkin. Kahdentoista vuoden ajan Katariina työskenteli myös pianonsoiton- ja musiikinopettajana. Hän ei näe mitään syytä, miksei voisi nauttia siitäkin edelleen. Silti hän on aina kääntynyt kohti tuntematonta ja lähtenyt kokeilemaan jotain uutta. Esiintymislavan puolelta hän hyppäsikin hallinnolliselle puolelle Kemin kaupunginorkesterin musiikinjohtajaksi.
- Haluan nähdä monet mutkani niin, että minulla on ollut mahdollisuus olla unelmatyössäni jo moneen kertaan. Itselleen uskollisena pitää elää. Kun nautit työstäsi siinä hetkessä, silloin se on juuri oikea työ tehtäväksi.
Miksi elää tulevaisuutta varten, kun voi nauttia tästä hetkestä? Toki tavoitteita pitää olla, mutta turhaa painetta oikeista ratkaisuista ei kannata ottaa. Tulevaisuuden tavoitteiden lisäksi on hyvä miettiä sitä, mitä haluaa juuri nyt. Silloin kun tekee sitä mistä nauttii, siihen myös mielellään panostaa. Motivaatio on kohdillaan ja kehitys on nopeaa kohti tavoitteita. Katariinan eläessä muusikon elämää oppi hän paljon taitoja ja näkökulmia nykyistä työtään varten – vaikkei tietenkään osannut sitä silloin aavistaa.
Ihmisessä on monia eri puolia. Niiden kaikkien puolien valjastaminen käyttöön yhtä aikaa on haastavaa ja tarpeetontakin.
- Ennen kaikkea opin ymmärtämään, mikä on itselleni tärkeää. Toisekseen työ muusikkona vei monenlaisiin projekteihin, jotka koko ajan veivät minua lähemmäs seuraavaa askelta uralla. Festareita järjestäessä tajusin, että onhan tämäkin puoli kiinnostava. Hallinnolliselle puolelle polkuni sitten veikin.
- Ihmisessä on monia eri puolia. Niiden kaikkien puolien valjastaminen käyttöön yhtä aikaa on haastavaa ja tarpeetontakin. Joskus aika vain on kypsä seuraavalle askeleelle, jolloin uusien haasteiden myötä pääsee herättämään uusia puolia itsestään.
Tänä keväänä Katariinan kunnianhimo johti Kuopion Musiikkikeskuksen johtajan paikalle, jossa hän yhtenä organisaation nuorimmista pääsee hyppäämään arvostettuihin saappaisiin. Mutta mistä auktoriteetti tässä uudessa tilanteessa muodostuu?
- Auktoriteetin ja kunnioituksen tulisi aina olla vastavuoroista. Asiantuntijaorganisaatiota johtaessa on äärimmäisen suuri etu, että ympärillä on näin kokenut porukka. Kaikkivoipa ei kannata yrittää olla. Tärkeämpää auktoriteetin muodostumisen kannalta on kuunnella muiden tarpeita ja luoda sitä kautta edellytykset hyvälle työskentely-ympäristölle.
Kuuntelutaito vaatii rinnalleen myös arvostuksen muita kohtaan. Kun Katariina käy keskusteluja ihmisten kanssa, laajenee omakin maailmankuva mielipiteitä ja näkemyksiä jakamalla. Jos kuitenkin mennään henkilökohtaisuuksiin, hukkuu kunnioitus mielipiteiden alle. Silloin katoaa keskustelun hedelmällisyys.
Entä mitä Katariina haluaisi vielä loppuun sanoa parikymppiselle itselleen?
- Ole avoin sille, mitä maailma haluaa tarjota ja tartu niihin asioihin, mitkä tuntuvat oikeilta. Kun olet yhden tien valinnut, jatka sitä rohkeasti. Eteenpäin se vie.
Comentários